Olin päättänyt jo kauan sitten, etten osallistu mieheni serkun järjestämään aikuisten illanviettoon, vaan jään kotiin hoitamaan lapsiani. Minulle tulikin sitten alkuviikosta flunssa, joka oli ihan hyvä tekosyy, etten osallistu illanviettoon. Oikea syyhän on se, että en koe meillä olevan tällä hetkellä minkäänlaista parisuhdetta. Tuollainen iltahan on hyvä irtiotto arjesta ja oivallinen tapa hoitaa parisuhdetta, kun …
Lue kokonaan
Pari päivää sitten se sitten taas tapahtui. Tällä kertaa miehen hermojen menetyksen kohteena oli meidän alle vuoden ikäinen kuopus. Tämä itki, kun ei jostain syystä halunnut puuroa syödä, ja mies raivostui; huusi lopettamaan itkun ja riuhtaisi vauvan kättä todella rajusti. Aiemmin olen kyllä huomannut, että mies ei kestä itkua, mutta ensimmäistä kertaa todistettavasti hän kävi …
Lue kokonaan
Miehelläni alkaa taas kesäloma. Aiemmin hän piti pari viikkoa ja silloin hänen lomansa alussa en oikein tiennyt mitä ajatella. Aiemmin suhteemme aikana yhteiset kesälomat on olleet ihania. Ei ole tarvinnut paljon mitään tehdä, mutta aina jossain ollaan käyty ainakin päivän reissussa. Nyt en oikein tiennyt halusinko yhteistä aikaa, vai olisinko halunnut, että mieheni olisi vain …
Lue kokonaan
Sinitaivas, vaikka katoaa. Vaikka jäähän peittynyt on maa. Mua rakastat se riittää…Televisiosta tuli Satuhäiden uusinta ja taustalla soi tuo biisi. Silloin se taas iski. Itku tuli. Jotenkin sitä ajattelee, että olisi ansainnut miehen, joka rakastaa niissä vastoinkäymisissä kahta enemmän. Eikä iske maahan ja anna tulla voimainsa takaa nyrkistä silloin, kun kumppani on heikoimmillaan. Sitä olisi …
Lue kokonaan
Käytiin tänään mieheni kanssa juttelemassa terapeuttien kanssa. Juteltiin niitä näitä lapsista ja kuulumisista. Sitten palattiin taas syksyn vaiheisiin. Ja sieltä se taas pamahti. Mieheni alkoi vähättelemään tekojaan ja keksi pari aivan uutta syytä lyömiselleen ja hermojensa menettämiselle. Haki siis taas oikeutusta teoilleen. Sanoin, että ei se ihan noin mennyt. Ja aloin tietysti taas itkeä. Voi …
Lue kokonaan
Se oli ihana aurinkoinen kesäaamu, kun lähdimme synnärille. Ihana tyttö syntyi nopeasti ja helposti. Koko prosessi kesti vain kuusi tuntia ensimmäisistä supistuksista syntymään. Kuopus tuli siis maailmaan vauhdikkaasti. Esikoista synnytin kaksi vuorokautta. Päivä oli elämäni ihanin. Esikoisen syntyessä ei ollut heti samanlaista onnen ja äidin rakkauden täyteistä oloa. En tiedä vaikuttiko asiaan se, että nyt …
Lue kokonaan
No niin. Nyt se on sitten tehty. Vihdoin sain aikaiseksi luoda blogin. Tulen kirjoittamaan aluksi tuntojani ja tapahtumiani menneestä, myöhemmin nykyhetkestä. Aloitan kertomalla toisen lapseni syntymän jälkeisestä ajasta ja odotuksista ja toiveista ennen lapsen syntymää. Kaikki ei todellakaan mennyt kuopukseni syntymän jälkeen niin kuin Strömsössä, ei lähellekään. Kadun päivittäin muutamaa asiaa, jotka tapahtuivat sinä syksynä. …
Lue kokonaan